Ukulele on nyt pop
Vuosi sitten modernista ukulelemusiikista tuli jonkinlainen muoti-ilmiö verkossa ja Kasablogissakin kiinnitettiin silloin huomiota The Ukulele Orchestra of Great Britainiin. Sittemmin youtubeen on ripattu orkesterin tuotannosta parin dvd:n verran hyviä pätkiä ja ukulelepopin suosio on synnyttänyt kaikenlaisia fanijuttuja, nettiblogaajat ovat perustaneet (jopa oikein hyviä) ukulelebändejä, jne.
Nyt youtubesta tuttu buumi osoitti olevansa muutakin kuin vain postimerkkiruudullinen hauskoja pätkiä. The Ukulele Orchestra of Great Britain esiintyi eilen täpötäydelle Savoy-teatterille Helsingissä. Kahdeksanhenkinen bändi on pysynyt lähes samassa kokoonpanossa jo 18 vuotta, mitä voi pitää tuommoiselle poppoolle pienenä ihmeenä.
Bändi pukeutuu tummiin iltapukuihin, mutta jokainen esiintyjä on oma persoonansa. Dave Suich on hipahtava ponnaripää, Peter Brooke-Turner jättimäisen charmikas gentleman, Will Grove-White svengaava vara-Django, Jonty Bankes basson varressa bändin vislaava juniori. Ja kaikilla kädessä hupaisat pienet kielisoittimet, joista ei uskoisi lähtevän sellaista musiikin lumoa.
Kaksituntinen konsertti alkoi minulle tuntemattomilla numeroilla, joita en ole verkossa nähnyt. Orkesterin konserttiohjelmisto näyttää siis elinvoimaiselta ja uudistuu koko ajan. Tuttuja hittejäkin luonnollisesti kuultiin loppupuolta lähestyttäessä, mutta uudet numerot toimivat keikalla ihan yhtä vahvasti kuin vanhatkin. Kaikkea odottamaani en kuullut. Sääli, että loistava ”You don’t bring me flowers”-esitys jäi Helsingissä näkemättä.
Orkesteri on pitkän ikänsä saatossa kypsynyt erinomaiseksi showbändiksi. Ovathan levytyksetkin hyviä, mutta livenä TUOoGB selvästi loistaa parhaimmillaan. Esiintyjät tietävät olevansa ulkomailla, artikuloivat juontonsa selkeällä englannilla ja ajoittavat epäilemättä moneen kertaan kokeiltuja vitsejään harkittuihin paikkoihin. Touhu näyttää spontaanilta ja esiintyjistä paistaa into, mutta lavalla ei sählätä joutavia. Taitavien artistien ukuleleillaan tekemiä hämmästyttäviä, netistäkin tuttuja, stuntteja seuraa leuka ammollaan. Kyllä ne soitetaan ja vihelletään ihan livenä ilman trikkejä. Tosin encorena kuullun Le Freak -biisin kertosäkeen tarkasti ajoitettu vaimea kirkuna sai minut epäilemään taustanauhaa, tai sitten en vain huomannut kenestä ääni lähti. Secret of Life -levyllä sitä ei kuulu.
Tutut klassikkoiskelmät saavat uuden elämän naurettavan pienten vain kyynärän mittaisten kielisoittimien riehakkaasta soinnista. TUOoGB ei laula biisejä vain biiseinä, vaan sanat tuodaan esiin niin kuin niillä olisi merkitystä. Laulujen sisältö herää todella eloon, kun kerrontaa elävöitetään vielä leikinomaisella elekielellä. Ja netissäkin nähdyssä Wuthering Heightsissa lounge-sovituksen kuorruttaa Kate Bushin alkuperäiseltä videolta tuttu koreografia, tietenkin raavaan äijän viittilöimänä… Harmi, ettei suomalaisyleisö tajunnut osallistua Heathcliff-huutoon.
Monessa TUOoGB:n numerossa toistuu potpurimainen mashup-sovitus, jossa monia erillisiä popkulttuurin merkkiteoksia sulautetaan samankaltaisin sointu- ja rytmikuvioin samaksi esitykseksi. Vaatii varmastikin melkoista keskittymiskykyä soittaa ja laulaa yhtä kappaletta, kun kolleega vieressä laulaa päällekkäin jotakin toista. Minä menisin sekaisin, mutta virhettäkään en kuullut. Olisipa jännä nähdä kulisseista, paljonko sitä on treenattu.
En enempää paljasta kappalevalikoimaa, joka kattaa melkoisen täyslaidallisen musiikin historiaa kevyestä diskopopista varhaiseen jousibarokkiin. Keikka todisti, että pelkillä ukuleleilla voidaan saada aikaan täysipainoinen orkesterisointi. Esiintyjät osasivat soittaa hillitysti vähäeleisiä blues-sooloja sekä revitellä raskasta grunge-tykitystä Suichin heviletti liehuen tai Grove-White niskan takaa ja hampailla Hendrix-tyyliin soittaen. Ja lopuksi luonnollisesti suomalaisyleisöä kosiskeltiin kymmenen minuuttia sitten harjoitellulla yllätyksellä.
Parhaiten käytetyt 35 euroa pitkään aikaan. DVD antaa hyvää osviittaa, mitä tuleman pitää, mutta kyllä live on aina live.
Juha, 10.9.2009
3 kommenttia
#1
Tuosta Juutuubista vielä. Konsertin lomassa bändi muistutti, että väliajalla voi käydä aulasta ostamassa orkesterin levyjä. Ja jos ei sieltä osta, niin sitten voi tilata netistä. Ja jos ei sieltäkään, voi käydä katsomassa juutuubista ihan ilmaiseksi, mutta muistakaa, että lastemme hyvinvointi on teidän käsissänne!
Seurueessamme arvioitiin varmasti hyvin totuudenmukaisesti, että ilman sitä maksutonta youtube-levitystä ei heitä nyt olisi kuulemassa täysi salillinen maksavaa yleisöä. Vaikka kahdeksanhenkisen bändin keikkailu ei ihan ilmasta ole sekään.
Juha, 10.9.2009 klo 18:05
#2
Pakko myöntää, että Wuthering Heights ja Life on Mars JuuTuupiversioina sai tämän Bowie ja Bush ihailijan nauramaan tippa linssissä.. Itselle tämä bändi on ihan uusi tuttavuus. Kiitoksia!
Hans, 10.9.2009 klo 23:27
#3
”sai minut epäilemään taustanauhaa”
taustanauhaa voi käyttää jos artisti soittaa klikkiraidan tai jonkun muun synkkausta avittavan systeemin mukana. tässä tapauksessa ei olisi ollut mahdollista käyttää mitään taustanauhaa. mieti.
nimim. paikalla :)
kervå, 11.9.2009 klo 11:28