Kasa

Muu sisältö

Jussi Og — Wed, 03 Mar 2010 18:32:02 +0000

Uusateistit = natsistalineita. Menkääpä lukemaan Ollin erinomainen kritiikki Ilse Paakkisen tämänpäiväisestä HS-kolumnista Uusateismista puuttuu muu sisältö. Kiinnitin aamiaspöydässä huomiota samaiseen kirjoitukseen ja ihmettelin Tuulalle, että aika pehmoisia juttuja noin niin kuin huippuyksikön tutkijaksi. Sitten unohdin sen. (Kiitos muistutuksesta!)

[Edit: lisäsin linkin.]

Eliittipoikien muuripeli

Jussi Og — Sun, 21 Feb 2010 12:53:24 +0000

Anssi Miettisellä oli paperihesarissa (B1) mainio Eton-aiheinen juttu, jossa mainittiin myös eräänlainen erikoisuuden tavoittelun huippu, koulun omat urheilulajit. Yksi noista lajeista on Eton wall game, jalkapallon ja rugbyn sekoitus, jota pelataan 110 metriä pitkällä ja viisi metriä leveällä kentällä muurin vieressä ja sen vierustalla nujakoiden. Kuten kuvasta näkyy (tässä toinen, tuoreempi), muuri toimittaa myös katsomon virkaa. Vaikka pisteitä saadaan joskus, varsinaisia maaleja tehdään noin kymmenen vuoden välein (maalina on toisessa päädyssä puutarhan portti ja toisessa päädyssä puu; tarkemmat säännöt linkkien takaa). Tärkeimmässä, Pyhän Andreaan päivän ottelussa on tehty maali viimeksi vuonna 1909.

Kuva: Fredric Humbert (www.rugby-pioneers.com) (cc)

Eton College: The Wall Game.

Lihasta ja kasviksista

Tuula — Sat, 20 Feb 2010 11:48:45 +0000

Kirjailija Jonathan Safran Foer lihasta ja kasvissyönnistä:

We live in a time of unprecedented prosperity – we spend a smaller percentage of income on food than any other civilisation has in human history – but in the name of affordability we treat the animals we eat with cruelty so extreme it would be illegal if inflicted on dogs.

The question, for me, is this: given that eating animals is in absolutely no way necessary for my family – unlike some in the world, we have easy access to a wide variety of other foods – should we eat animals?

Katkelmat ovat Foerin maaliskuussa julkaistavasta kirjasta Eating Animals. Ehkäpä teos olisi syytä suomennuttaa, jotta suomalaisille lihahysteerikoille voisi lahjoittaa ilmaiskappaleita. Tai pakottaa muuten vaan lukemaan.

Vatikaani Top 10

Jussi Og — Mon, 15 Feb 2010 17:51:11 +0000

1. The Beatles: Revolver

2. David Crosby: If I Could Only Remember My Name

3. Pink Floyd: The Dark Side of the Moon

4. Fleetwood Mac: Rumours

5. Donald Fagen: The Nightfly

6. Michael Jackson: Thriller

7. Paul Simon: Graceland

8. U2: Achtung Baby

9. Oasis: (What’s the Story) Morning Glory

10. Carlos Santana: Supernatural

L: Guardian.

Metaani

Jussi Og — Sun, 14 Feb 2010 11:51:13 +0000

En ole vuosiin harrastanut metabloggaamista, mutta mainittakoon nyt kuitenkin, ettei tämän blogin päivitystahdin hiipuminen johdu innostuksen puutteesta vaan siitä, että olen alkysyksystä lähtien ollut kahden kirjan loukussa, osin omaa tyhmyyttäni. Tilanteeseen ei ole luvassa muutosta vielä moneen kuukauteen, mutta toivottavasti kestätte. Sitten kun palaan säännöllisempään kirjoitteluun, vanha kaarti onkin varmaan siirtynyt jo kokonaan Facebookiin ja mikrobloggaukseen. Ehkä tämä on sitten jo mukavasti retroa…

Kova jätkä

Jussi Og — Sat, 06 Feb 2010 20:18:29 +0000

Satu empaattisesta meediokissasta

Jussi Og — Tue, 02 Feb 2010 10:10:09 +0000

IS: Tämä kissa osaa ennustaa kuoleman – katso kuvat! Kiinnitin huomiota juttuun, koska vastikään YLE kertoi ennustajan kyvyillä varustetusta suomalaisesta kissasta: Kissa apuna vanhusten saattohoidossa. Sekä Rhode Islandin Oscarilla (josta uutisoitiin amerikkalaisessa mediassa jo vuonna 2007) että Aatu-kissalla on kaikesta päätellen kykyjä. Ainakin ne löytävät sairaiden vanhuksien joukosta rauhallisimmat lämmönlähteet. Normaalisti tällaisesta aineksesta syntyy kertomus vasta toimittajien päässä, mutta Oscarin tapauksessa fiilistely on alkanut jo lääketieteellisestä julkaisusta. Ei voi kertoa pelkästään, että karvaturri on mukava ja sen silittely voi tuntua mukavalta; siihen on liityttävä aavistus bonuksesta. Kun juttu sitten alkaa pyöriä mediassa, kissalla on jo yhteys tuonpuoliseen tai ainakin salaisia kykyjä. ”Oscar ei erehdy”, todetaan IS:ssa.

Tuossa Kontulan vanhustenkeskuksesta kertovassa jutussa on erikoista se, miten se otsikosta huolimatta oikeastaan ohittaa kissan; lyhyen ja arkisen jutun pääpaino on itse asiassa keskuksen pehmeissä menetelmissä (ei lepositeitä) ja uudessa tekniikassa (Taifuuni-järjestelmä poistaa hajuhaitat). Mutta otsikko toi varmaan klikkauksia, ja voiko tällaisen ingressin jälkeen olla lukematta juttua:

18-vuotias Aatu-kissa vaistoaa vanhuksen kuoleman lähestyvän. Se asettuu kuolevan viereen ja lepää lohtuna kunnes elämä on ihmisestä hiipunut.

Jenkeissä se olisi ollut uutisen pääaihe. Miten itsekäs eläin onkin suoranainen myötätunnon bodhisattva.

New England Journal of Medicine: A Day in the Life of Oscar the Cat.
Skeptimedia: Psychic Cat or Clever Doctor?

Silloin oli silloin, mutta entä nyt?

Jussi Og — Wed, 27 Jan 2010 13:03:36 +0000

Looking Into the Past on mielekiintoinen Flickr-ryhmä (pool), jossa mennyt ja nykyinen limittyvät.

Kuva: ”Sitting on a bench now/then” by uwgb admissions (cc)

Haukottelijan potretti

Jussi Og — Fri, 22 Jan 2010 10:14:38 +0000

Joseph Ducreux (1735–1802) ei ole minulle ennestään tuttu taiteilija. Luin eilen jutun hupaisasta hiphop-aiheisesta villityksestä (L), joka on kehittynyt erään hänen omakuvansa ympärille jollain meemitehtaalla. (Kuvissa käytetty arkaainen englanti tosin vilisee virheitä, nillin nillin.) Kyseinen omakuva on itse asiassa perin omituinen ja jollain tapaa… radikaali, ottaen huomioon että se on maalattu 1700-luvulla. Se on öljymaalaus, mutta hemmo poseeraa ja osoittaa sormellaan katsojaa aivan kuin kameran edessä. Vielä enemmän pidän kuitenkin tästä haukottelevasta omakuvasta. Molemmissa on jotain rienaavaa ja epäromanttista. Veikkaan, että vallitseva paradigma potrettimaalauksessa on tuohon maailmanaikaan ollut pönötys. On ehkä vieläkin.

Kuva: Wikimedia Commons.

Jään sointi

Jussi Og — Thu, 14 Jan 2010 20:00:34 +0000

Silent listening: Dispersion of Sound Waves in Ice Sheets. L: Waxy Links. Aika hurjan kuuloisia luonnonääniä tallennettu vedenalaisilla mikrofoneilla.

The most striking thing about these recordings is the synthetic-sounding descending tones caused by the phenomenon of the dispersion of sound waves. The high frequencies of the popping and cracking noises are transmitted faster by the ice than the deeper frequencies, which reach the listener with a time lag as glissandi sinking to almost bottomless depths.

Hienoin omakohtainen kuulohavainto jäästä on kuuden seitsemän vuoden takaa Pyhäjärveltä. Olimme Tuulan kanssa iltakävelyllä, ja kun lähestyimme rantaa, alkoi kuulua hyvin kirkasta ja kaunista ääntä: piu… piu…. piu piu piu… piu-piu-piu-piu-piu… Etääntyen. Kesti hetken ennen kuin tajusimme jonkun viskelevän kiviä jäälle. Rannassa huomasimme, ettei jäällä ollut lunta lainkaan ja että se oli vastikään jäätyneenä juuri sopivan ohutta olematta haurasta, mikä tietenkin loi sopivat akustiset olosuhteet ja takasi hienon soinnin. Kaiken lisäksi oli aivan tyyntä eli hiljaista. Oli ihmeellistä seistä rannalla ja heittää kiviä pimeään ja jäädä kuulostelemaan, kauanko ääni kestää, mihin kivi pysähtyy.

Itse asiassa kuvittelin tuolloin naiivisti, että juttu oli hienoudestaan huolimatta jotenkin arkinen. Kyllä tätä pääsee vielä joskus kokeilemaan. Vaan enpä ole sen koommin törmännyt yhtä hyviin olosuhteisiin ja yhtä kirkkaaseen jään klangiin. Luulen että elämässä on monia, monia tällaisia asioita.