Kun toimittaja Nicklas Wancke kokeili aamutelkkarissa studion henkilökunnan yllyttämänä ja Suomen chiliyhdistyksen puheenjohtajan Janne Alatalon suosituksesta ”hedelmällistä” chiliä (Harold St. Barts habanero-lajike), seuraukset olivat arvattavat. Hauskuutta lisäsi tietenkin se, että tilanne oli kuin ujon teinipojan ensimmäinen pilvikokeilu kikatuksineen ja silmien pyörityksineen. Miten toimii porttiteoria chili-skenessä? Aina vain enemmän ja enemmän poltetta, man?
Marko, 20.8.2010 |
Taten sivut kertovat meille, että Hampurin poika Balthasar Denner (1685–1749) saavutti aikanaan kansainvälistä mainetta muotokuvillaan vanhuksista. Tästä kuvasta näkyy luultavasti syy. Veikkaan, ettei kukaan ollut luodannut ryppyjen topografiaa aivan yhtä kauniisti kuin Denner siveltimellään, eikä tuolloin tietenkään vielä puhuttu fotorealismista. Edelleen samalla sivulla todetaan, että Denner luopui tästä rasittavasta piperryksestä (vapaa suomennos) ja alkoi sittemmin maalata laveampaan tyyliin. Kun katson Wikimedia-sivuja, jolta tämäkin kuva on peräisin, täytyy sanoa että… pidän piperryksestä. (Jonkun pitäisi kirjoittaa essee siitä, mitä valokuvaus on tehnyt katseellemme, kun se suunnataan maalaustaiteeseen, mutta se joku en ole minä. Ja kai se on jo tehty, tuhat kertaa.)
(Täysikokoinen. Public domain.)
Jussi Og, 18.8.2010 |
Maailmalla on monenlaisia nähtävyyksiä, mutta kyllä tämä yksi erikoisimmista taitaa olla. Äh, pitäisi juuri lähteä ruokatunnille.
Keegan Jones (cc).
ChrisYunker (cc)
Jussi Og, 17.8.2010 |
Kävimme kesäkuussa Lontoossa. Otin paljon kuvia, samoin tyttäreni. Näin aika paljon vaivaa, että sain puolijärkkärillä napattua tyylikkäitä otoksia kultaisine leikkauksineen päivineen. En tiedä valokuvaamisesta paljon mitään, mutta yritin parhaani. Siksi olin hidas ja jäin muista jatkuvasti jälkeen. Tytär räpsi pokkarillaan lonkalta, vikkelästi, rennosti ja ihailtavan intuitiivisesti.
Nyt kun tutkin kuvia, omani ovat jäykän muodollisia turistiotoksia perinteisine pönötyksineen: patsaita, suuria taloja, merkittäviä nähtävyyksiä, puistomaisemia. Murrosikäinen jälkikasvuni puolestaan on vanginnut nopeasti ohimeneviä tilanteita, ilmeitä, tunnelmia ja hauskoja yksityiskohtia.
On kuin olisimme olleet eri matkalla. Minä olen jäljentänyt vanhoja postikortteja, likka dokumentoinut Lontoota kesäkuussa 2010.
Marko, 16.8.2010 |
Liityin vartti sitten erääseen seuraan, tai tarkemmin sanottuna rekisteröityneeseen yhdistykseen (ry.). Vastineeksi saan jäsenlehden ja vuosikirjan. Miksi liityin? Kannatusmielessä ja siitä syystä, että haluan yksinkertaisesti kuulua kaltaisteni seuraan. Tähän liittyy myös siihen, että vaimoni kutsui minua eräänä päivänä ammattilaiseksi, kun kysyin epävarmana hänen mielipidettään yhdestä pikkujulkaisusta.
Kuulun myös toiseenkin seuraan, nimittäin urheiluseuraan. Juuri tuli kutsu johtokunnan kokoukseen eli näin sitä jatketaan kansanvalistuksen, sivistyseurojen ja laajapohjaisen joukkojärjestäytymisen kunniakkaita perinteitä. Puolueeseen en kuulu enkä liity.
Myönnän, että rapujuhlien jälkeen olen ollut vähän sekaisin. Raittiusaate ja alppi-ilma houkuttelevat säälliseen elämään, jonka rytmiin aina syyslukukauden koittaessa on mahdollisuus tarttua.
Marko, 13.8.2010 |
En millään saa mielestäni Heinolan saunaturmaa.
Niin sydämettömältä kuin se kuulostaakin, esimerkiksi Luoteis-Kiinan maanvyöryt ovat minulle ohimenevää uutisvirtaa, joka tuntuu vain hetkellisesti. En ole koskaan ollut mutavyöryssä, mutta kovissa löylyissä senkin edestä. Sitäkin useammin olen nautiskellut yksin tai seurassa kotisaunan lämmöstä, sen kohtumaisesta turvasta ja sopivan kuumasta kosteudesta ilman minkäänlaista hätää tai kipua.
Suomalaisissa saunoissa ollaan käyty paitsi puhdistautumassa, myös synnyttämässä, kuppaamassa, hieromassa, neuvottelemassa ja sovittelemassa lukuisten muiden touhuamisten ohella. Siellä ei olla riidelty, kiroiltu eikä metelöity. Löylynheittoonkin on liittynyt magiaa ja rukouksia: sauna on ollut aina pyhä. Kylmässä saunassa on pesty myös vainajia, joten kuolema on kuulunut osana saunakulttuuriin. Kenties saunan takana on tapettukin, mutta sauna ei ole ollut tappaja.
En varmasti ole ainoa, joka aiheesta on kirjoittanut. Heinolan saunaturma on hirvittävä onnettomuus, joka tuntuu päivienkin jälkeen merkillisellä tavalla iholla. Tämä taatusti monien tuntema ”haamukipu” on kansallista empatiaa, osanottoa ja surutyötä.
Marko, 11.8.2010 |
Olen laatinut pienen listan jutuista, jotka olen päättänyt jättää taakseni edelliselle vuosikymmenelle. On siis aika jättää ”lopulliset hyvästit” seuraaville asioille:
1.) Tupakkatuotteet. Tämä koskee myös pikkusikareita, kaikenlaista kännipössyttelyä ja kaunopuhaltelua. Tupakointi on junttia. Varsinaisen tupakoinnin lopetin tosin jo vuonna 1992.
2.) Akustinen perinnekantri. Pidän kyllä maniskan soundista edelleen, mutta en voi sille mitään, että Alison Krauss palauttaa minut jatkuvasti vuoteen 2002.
3.) Punaviini. Juon, jos tarjotaan, mutta hyvälle se ei enää maistu. Kalliita punaviinejä en ole maistanutkaan, paitsi viime vuonna Geneve-järven rannalla. Alkossa kyselen oluiden perään.
4.) Poikakuoro-bloggaaminen ja musavisailu kituivat liian pitkään terminaalivaiheessa. Varsinaisen visailun hylkäsin yhdeksän vuoden jälkeen, bloggaaminen kesti kuusi vuotta.
5.) Halvat ja huonosti istuvat vaatteet, erityisesti kengät, housut ja takit. Onneksi tällä alueella on tapahtunut jo edistystä. Uusi talvitakkikin istuu kuin teetetty. Tulisi jo talvi…
Se siitä. Jotta ensimmäinen kasakirjaukseni aikoihin olisi laskeutumiseltaan mahdollisimman pehmeä, ohessa myös pk-aikainen tavaramerkkini ”Top-5″:
1.) Hyvät päätökset
2.) Miekkailuharrastus
3.) Kasablogin ikijäsenyys
4.) Tuleva työmatka Istanbuliin
5.) Paluu virkatehtäviin syyskuun ensimmäisenä päivänä
Ah. Tuntuipa hyvältä. Toivottavasti myös muut Kasan nukkuvat jäsenet innostuvat jälleen kirjoittamaan.
Marko, 10.8.2010 |
