Uusateistit = natsistalineita. Menkääpä lukemaan Ollin erinomainen kritiikki Ilse Paakkisen tämänpäiväisestä HS-kolumnista Uusateismista puuttuu muu sisältö. Kiinnitin aamiaspöydässä huomiota samaiseen kirjoitukseen ja ihmettelin Tuulalle, että aika pehmoisia juttuja noin niin kuin huippuyksikön tutkijaksi. Sitten unohdin sen. (Kiitos muistutuksesta!)
[Edit: lisäsin linkin.]
Jussi Og, 3.3.2010 | Yksi kommentti
Anssi Miettisellä oli paperihesarissa (B1) mainio Eton-aiheinen juttu, jossa mainittiin myös eräänlainen erikoisuuden tavoittelun huippu, koulun omat urheilulajit. Yksi noista lajeista on Eton wall game, jalkapallon ja rugbyn sekoitus, jota pelataan 110 metriä pitkällä ja viisi metriä leveällä kentällä muurin vieressä ja sen vierustalla nujakoiden. Kuten kuvasta näkyy (tässä toinen, tuoreempi), muuri toimittaa myös katsomon virkaa. Vaikka pisteitä saadaan joskus, varsinaisia maaleja tehdään noin kymmenen vuoden välein (maalina on toisessa päädyssä puutarhan portti ja toisessa päädyssä puu; tarkemmat säännöt linkkien takaa). Tärkeimmässä, Pyhän Andreaan päivän ottelussa on tehty maali viimeksi vuonna 1909.
Kuva: Fredric Humbert (www.rugby-pioneers.com) (cc)
Jussi Og, 21.2.2010 | Ei kommentteja
Kirjailija Jonathan Safran Foer lihasta ja kasvissyönnistä:
We live in a time of unprecedented prosperity – we spend a smaller percentage of income on food than any other civilisation has in human history – but in the name of affordability we treat the animals we eat with cruelty so extreme it would be illegal if inflicted on dogs.
The question, for me, is this: given that eating animals is in absolutely no way necessary for my family – unlike some in the world, we have easy access to a wide variety of other foods – should we eat animals?
Katkelmat ovat Foerin maaliskuussa julkaistavasta kirjasta Eating Animals. Ehkäpä teos olisi syytä suomennuttaa, jotta suomalaisille lihahysteerikoille voisi lahjoittaa ilmaiskappaleita. Tai pakottaa muuten vaan lukemaan.
Tuula, 20.2.2010 | 4 kommenttia
L: Guardian.
Jussi Og, 15.2.2010 | 3 kommenttia
En ole vuosiin harrastanut metabloggaamista, mutta mainittakoon nyt kuitenkin, ettei tämän blogin päivitystahdin hiipuminen johdu innostuksen puutteesta vaan siitä, että olen alkysyksystä lähtien ollut kahden kirjan loukussa, osin omaa tyhmyyttäni. Tilanteeseen ei ole luvassa muutosta vielä moneen kuukauteen, mutta toivottavasti kestätte. Sitten kun palaan säännöllisempään kirjoitteluun, vanha kaarti onkin varmaan siirtynyt jo kokonaan Facebookiin ja mikrobloggaukseen. Ehkä tämä on sitten jo mukavasti retroa…
Jussi Og, 14.2.2010 | Kommentointi suljettu
IS: Tämä kissa osaa ennustaa kuoleman – katso kuvat! Kiinnitin huomiota juttuun, koska vastikään YLE kertoi ennustajan kyvyillä varustetusta suomalaisesta kissasta: Kissa apuna vanhusten saattohoidossa. Sekä Rhode Islandin Oscarilla (josta uutisoitiin amerikkalaisessa mediassa jo vuonna 2007) että Aatu-kissalla on kaikesta päätellen kykyjä. Ainakin ne löytävät sairaiden vanhuksien joukosta rauhallisimmat lämmönlähteet. Normaalisti tällaisesta aineksesta syntyy kertomus vasta toimittajien päässä, mutta Oscarin tapauksessa fiilistely on alkanut jo lääketieteellisestä julkaisusta. Ei voi kertoa pelkästään, että karvaturri on mukava ja sen silittely voi tuntua mukavalta; siihen on liityttävä aavistus bonuksesta. Kun juttu sitten alkaa pyöriä mediassa, kissalla on jo yhteys tuonpuoliseen tai ainakin salaisia kykyjä. ”Oscar ei erehdy”, todetaan IS:ssa.
Tuossa Kontulan vanhustenkeskuksesta kertovassa jutussa on erikoista se, miten se otsikosta huolimatta oikeastaan ohittaa kissan; lyhyen ja arkisen jutun pääpaino on itse asiassa keskuksen pehmeissä menetelmissä (ei lepositeitä) ja uudessa tekniikassa (Taifuuni-järjestelmä poistaa hajuhaitat). Mutta otsikko toi varmaan klikkauksia, ja voiko tällaisen ingressin jälkeen olla lukematta juttua:
18-vuotias Aatu-kissa vaistoaa vanhuksen kuoleman lähestyvän. Se asettuu kuolevan viereen ja lepää lohtuna kunnes elämä on ihmisestä hiipunut.
Jenkeissä se olisi ollut uutisen pääaihe. Miten itsekäs eläin onkin suoranainen myötätunnon bodhisattva.
New England Journal of Medicine: A Day in the Life of Oscar the Cat.
Skeptimedia: Psychic Cat or Clever Doctor?
Jussi Og, 2.2.2010 | 2 kommenttia
Loading ...