Navigointi

”Kenen saitille oikein mennään?”

Mediaviikon Paavo Vasala haastattelee Kalevan eläkkeelle jäävää päätoimittajaa Risto Uimosta. Silmiini tarttui kohta, jossa käsitellään muuatta k-kirjaimella alkavaa ilmiötä. Vaikka en enää itse harrasta aiheesta keskustelua, käteni oli kopioinut sen tähän ennen kuin huomasinkaan. Vanha refleksi varmaan.

Uskotko kansalaisjourmalismiin eli että jokainen lukija pystyy kirjoittamaan juttuja?

-Kyllähän jokainen pystyy jutun tekemään. Suomessa on nelisen miljoonaa aikuista ihmistä. Mutta voivatko nämä neljä miljoonaa ihmistä ryhtyä kukin omiksi toimittajikseen? Jokainen voi kirjoittaa siitä, mitä tietää ja kyberavaruudessa on tilaa, mutta kysymys kuuluu, kenenkä blogia näistä neljästä miljoonasta itse kukin ryhtyy seuraamaan. Tässä tullaan siihen, että aina netissäkin täytyy aina olla sellaisia sivustoja, jotka ovat toisia vetovoimaisempia. Voi olla, että joku blogi nousee pintaan tänään, mutta se voi olla ylihuomenna jo kuollut. Tähdenlentoja tulee. Nyt YouTube on pinnalla.

-Uskon että mediayhtiön brändi on niin vahva, että se aina voittaa kansalaisjournalismin. Sellainen voi olla mahdollista, että syntyy kansalaisjourmalismin varaan rakennettuja nettijulkaisuja, mutta silloin ne eivät ole enää yksittäisten kansalaisten julkaisuja, vaan syntyy tiimejä, ikään kuin toimitukseen verrattavia ryhmiä. Aina tarvitaan joku saitti, joka houkuttelee lukijoita suuressa määrin. Mutta jos meillä on neljä miljoonaa saittia, niin suurin osa niiden pitäjistä kirjoittaa itselleen tai perheelleen. Sellainen ei kiinnosta suurta yleisöä. En siis usko, että kansalaisjourmalismi uhkaa tiedotusvälineiden asemaa. Maailmassa on kaksi, kolme miljardia netin käyttäjää. Kenen saitille oikein mennään?

2 kommenttia

  1. #1

    Haha.

    ”Voip olla, vua voip olla olemattakkii…”

  2. #2

    Ei ois vissiin kauheen yllättävää, jos tänään menis kattomaan yhtä palvelua/blogia/saittia/kansalaisj:a ja huomenna vaikka jotain toista?

    Huoh, kaikkee sitä.

Kirjoita kommentti